perjantai 12. tammikuuta 2018

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Eli niitä pieniä asioita, jotka pikseliponeilussa aiheuttavat hiusten ennenaikaisen harmaantumisen. Tähän postaukseen olen listannut nyt muutaman eniten itseäni ärsyttävän asian, jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni ruvetessani pohtimaan asiaa. Listaa voisi siis jatkaa lukuisilla pienemmilläkin kiukutuksen aiheilla, mutta esimerkiksi tasaamaton teksti harvemmin vaikeuttaa harrastamista samalla tavalla, kuin jokin alla luetelluista asioista.


Hevosen väriä ei merkitä sivuille
Eikä sitä löydy VRL:n profiilista. Toki jos väri on helposti tunnistettavissa kuvasta, niin asiaa voidaan katsoa läpi sormien. Joskus kuvia on kuitenkin vaikea tulkita tai niissä on enemmän tulkinnanvaraa tai hevosen väri on epähuomiossa tulkittu väärin. Etenkin erikoisemmat värit voivat tuottaa hankaluuksia, niin myös allekirjoittaneelle. Tietenkin kuvan kanssa on voitu myös tarkoituksenmukaisesti ns. fuskata, eli hevosesta on haluttu x värinen ja sille on laitettu kuva y värisestä hevosesta, joka kuitenkin voisi mennä myös siitä x värisestä. Lisäksi lienee myös sanomattakin selvää, että se kuva voi kadota tai lakata toimimasta - varoittavana esimerkkinä tästä vaikkapa Photobucketin viimevuotinen stuntti..

Yritäpä siinä sitten pohtia, minkä värinen varsasta voisi tulla ja mitä merkitä sukutauluun! Se, ettei hevosen sivuille ole merkitty sen väriä, on mulle nykyään muuten melko käypä syy hylätä tarjottu isä- tai emäehdokas. En nyt kaikille sano suoralta kädeltä ei tämän vuoksi, mutta jos hevosella ei ole kuvaa tai väri on vaikeasti tulkittavissa, niin kyllähän ne pisteet laskevat aika radikaalisti.

Hevosen väri: kimo
Tässä on pitkälti sama ongelma, kuin edellisessäkin kohdassa. Tieto siitä, että hevonen on kimo, ei juurikaan auta sen tulevan varsan värin määrittämisessä. Tietenkin asia on joskus ratkaistavissa tarkastelemalla kimon hevosen vanhempien värejä. Mutta jos vanhempien väriä ei ole määritelty, väriksi on merkitty pelkkä kimo tai väriä ei ole periytetty realistisesti, ei tästäkään ole pahemmin apua. Tämäkin on usein mulle syy hylätä isä- tai emäehdokas.

Pienet ja tyhmästi rajatut kisat
"Yhdeltä omistajalta enintään kolme hevosta per luokka, enintään 30 hevosta per luokka." Tämä rajoitus saa mut aina näkemään punaista! Perinteisissä koulu-, este-, kenttä- ja valjakkokisoissa katson asiaa läpi sormien, sillä kilpailen lähinnä porrastetuissa, joissa tätä ongelmaa harvemmin tulee.

Askellaji- ja lännenratsastuksen sekä työajon kaltaisissa pienempää suosiota nauttivissa lajeissa tätä en ymmärrä. Pienten osallistujarajoitusten lisäksi näissä lajeissa mua hämmentää myös järjestettyjen kilpailuluokkien suppeus. Otetaan nyt esimerkiksi ARJ: en jaksa uskoa, että askellajiluokat täyttyvät ennen kilpailupäivää (pl. ehkä issikoiden luokat) joten miksei samalla vaivalla järjestäisi kisoja, joissa on kattava luokkavalikoima ja suuret osallistumisrajoitukset, ja jotka näin ollen palvelisivat ARJ:n kilpailijakuntaa laajemminkin?

Toki voidaan pohtia olenko laiskana kilpailunjärjestäjänä oikeutettu kitisemään tästä aiheesta, mutta kunhan vain pohdin ääneen. Ja teinhän myös uuden vuoden lupauksen kisojen järjestämisestä tälle vuodelle!

Sukutaulusta poistetut toimimattomat linkit
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Ensinnäkin, tämä aiheuttaa epäselvyyksiä. Toimimaton linkki on kuitenkin tae sille, että hevonen on joskus ollut virtuaalimaailmassa, eikä kyseessä ole evm-hevonen. Kadonnut, linkittämätön hevonen on myös helposti tulkittavissa evm-hevoseksi, jos sukutaulun muita evm-hevosia ei ole merkitty. Tässä jokin aika sitten törmäsin myös hevoseen, jonka sukutauluun pari kadonnutta isovanhempaa oli merkitty evm-hevosiksi, vaikka kadonneiden hevosten linkit olivat esille niiden jälkeläisen sivulla.

Mulla on tämän takia joskus käynyt niinkin, että jollekin hevoselle on löytynyt kymmenkunta yllätyssukupolvea kadonneen sukulaisen kautta.

Toimimaton linkki myös auttaa (tai ainakin nopeuttaa) toimivan linkin löytymistä ja sukutaulun selvittämistä. Lisäksi joskus ne toimimattomat osoitteetkin alkavat taas toimia, esimerkiksi vaikkapa websin jäädytetty/poistettu sivu voi ruveta toimimaan tallin omistajan kirjauduttua tunnuksilleen.



Kommentteihin saa vapaasti purkaa omia näkemyksiään ja ärsytyksen aiheitaan tähän harrastukseen liittyen.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Lupauksia vuodelle 2018

Kuluneelle vuodelle ei tullutkaan tehtyä yhtäkään lupausta. Jos vuodelle 2018 taas heittäisi kuitenkin muutaman pikseliponiaiheisen lupauksen, joiden pariin sitten palata, jos muuten tuntuu olevan motivaation kanssa hankaluuksia tämän harrastuksen parissa.

Hanki aikuiskuva kaikille Hirttivaaran hevosille
Aivan, kuin olisin kuullut tämän lupauksen aiemminkin.. Ja totta tosiaan, samaa lupasin aikoinaan vuodelle 2016, jolloin lupauksen toteutuminen jäi näemmä kiinni vain kahdesta kuvasta. Nyt voitaisiin pistää paremmaksi ja oikeasti toteuttaa tämä lupaus.

Kirjoita blogiin vähintään kerran kuukaudessa
Ja taas, ihan kuin joku toistaisi rikkinäistä levyä! Mutta rehellisesti sanottuna, blogi jäi nyt kuluneena vuonna aika pahasti paitsioon ja se on toiminut lähinnä vain omien tallieni tilannekatsauskanavana. Asia-aiheita en kuitenkaan aio luvata seuraavallekaan vuodelle, mutta kunhan saataisiin kirjoitusaktiivisuus muuten vain rullaamaan vähän paremmin.

Järjestä vähintään viidet kilpailut jokavuotisten kekkereiden lisäksi
Olen tosi laiska järjestämään kilpailuja. Järjestän vuosittain Hirttivaaran ja Sîr Angrenin synttärikilpailut sekä jouluisin Hirttivaaran Joululoikka-estekilpailut. Vuonna 2018 lupaankin siis järjestää näiden kilpailujen lisäksi vähintään viidet kilpailut, eli yhteensä kahdeksat karkelot koko vuonna.

Tee enemmän harrastuksen yhteistä hyvää ajatellen
Eli siis, voisin hankkia vaikka yhden vastuutehtävän lisää. Tällä hetkellä toimin tuomarina TYH:n laatuarvostelussa sekä PKK:n näyttelyiden muu kuva-luokissa. Yksi tuomarointipesti tai vastaava ei siis varmaankaan maailmaa kaataisi.

Toinen vaihtoehto on tehdä enemmän ilmaista hyvää muille harrastajille. Siis vaikkapa ilmaisia tekstejä tai muotoonlaittoja. Tai sitten voisin vihdoin laittaa sen vapaastikopiointisivuston pystyyn, mihin voisin lykätä esille lukemattomat määrät vanhoja tallien ja tallialueiden pohjapiirroksiani viimeisten 10 vuoden ajalta. Tiedä sitten, onko ilmaisille, ei aina niin kauniisti toteutetuille pohjapiirroksille kovin suurta kysyntää.

Lahjo kasvattien omistajia
Lupaan siis järjestää jonkin valmennuspäivän tai jaella ilmaisia tekstejä muiden omistuksessa oleville kasvateilleni. Mitäpä tätä enempää selittelemään.


Eiköhän tässä ole jo ihan kivasti asioita luvattuna, nuo kaikki luvatut asiat kun vaativat jonkin verran aikaa toteutuksensa kanssa. Ja koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen, joten vähempi parempi , hehee. Olisi kiva kuulla myös teidän muiden pikseliponiaiheisia lupauksia tulevalle vuodelle!

torstai 21. joulukuuta 2017

Periaatteeni tässä harrastuksessa

Jokaisella harrastajalla on varmasti joitain omia periaatteita ja ohjenuoria, joita seuraa tässä harrastuksessa. Alla on esitelty joitain omia ajatuksiani asiaan liittyen. Muitakin periaatteita ja ohjenuoria varmasti allekirjoittaneeltakin löytyy, mutta tässä nyt ne, jotka kirjoitushetkellä tulivat mieleen.

Pyrin olemaan sekoittamatta oikeaa rahaa tähän harrastukseen
Alunperin mulla oli nollatoleranssi rahankäyttöön tässä harrastuksessa, mutta nykyään olen tietyllä tavalla hieman lepsumpi asian suhteen. Domainiin ja sivutilaan menee tietenkin rahaa ja se on täysin ok. Kuviin, teksteihin, ulkoasuun yms. en kuitenkaan aio käyttää rahaa tämän harrastuksen parissa kuin erittäin harkituissa poikkeustapauksissa. Näihin poikkeuksiin kuuluvat lähinnä tämän harrastuksen ns. yhteiseen hyvään menevä tuotto ja jos joku sattuisi jonkin taivaallisen ihmeen kautta myymään kuvia myös muutamasta tietystä IRL-elämäni The Hevosesta, joiden kuvat toisivat mulle iloa myös tämän harrastuksen ulkopuolella. Kuva-asiassa ei kuitenkaa ole vielä onnistanut ja tuskin tulee onnistamaankaan, koska kaikki nuo hevoset ovat tainneet siirtyä jo taivaslaitumille.

Teen kaikki asiat pitkälti itse
Tykkään tehdä asioita itse, vaikken niistä välttämästi kauheasti pitäisikään, ja haluan, että oma kädenjälkeni näkyy mahdollisimman paljon talleissani, hevosissani jne. Tarkoitan siis, etten ostele ulkoasuja, kuvia, tekstejä yms. edes virtuaalipalkalla. Vapaasti kopioitavista ulkoasuista saan muokattua koodaustaidoillani ihan mukiinmeneviä ulkoasuja; pystyn elämään vapaasti kopioitavien kuvien, piirroskuvien ja itse ottamieni kuvien kanssa; hevosteni luonteet ja päiväkirjamerkinnät kirjoitan itse (poikkeuksena tietenkin jos ostan hevosen, jolla on luonne ja/tai muita tekstejä, en niitä nyt tietenkään lähde uudelleenkirjoittamaan tai poistamaan tai muiden harrastajien kirjoittamat valmennukset). Lisäksi kisaan hevosillani itse, teen muotoonlaitot itse jne. Toki varmasti helpottaisin elämääni jos harrastaisin virtuaalipalkalla tiettyjen ns. palvelujen ostoa, mutta teen asiat mielummin itse omaan tahtiini ja omalla tyylilläni.

Jo kuopattujen orien käyttö kasvatuksessa on ok, tammojen ei
Tästä asiasta olen todennäköisesti joskus jossain blogikirjoituksessani jo maininnutkin. Kuopattujen orien käyttö on mielestäni siis ihan ok ja joissain tilanteissa jopa suotavaakin, esimerkiksi pari vuotta takaperin herätin pari Sîr Angrenin alkuajoilta olevaa, sittemmin hävittämääni arabisukua henkiin muutaman edesmenneen orini ja muilta harrastajilta lainaamieni tammojen voimin. Mielestäni tämä on vielä ihan realistista ja perusteltua, voihan oikeassakin elämässä edesmennyttä oria käyttää, jos siitä vain on pakasteita tallella. En tietenkään ole mitään tajutonta lapsikatrasta jo kuopatuille oreilleni hankkimassa, vaan puhumme nyt lähinnä yhdestä tai tapauskohtaisesti enintään kahdesta-kolmesta jälkeläisestä.

Jo kuopattuja tammoja en kuitenkaan ikinä käytä kasvatuksessa. En, vaikka kuinka itkisin itseni iltaisin uneen sen vuoksi, ettei siitä yhdestä maailman ihanimmasta tammasta sitten koskaan selviytynytkään elävää jälkeläistä tähän päivään saakka. Surkeana esimerkkinä tästä on mm. kaikki vanhat arabitammalinjani. Voin ihan suoraan ja sensuroimatta sanoa, että vituttaa aivan järjettömästi kyseisten linjojen kohdalla nuorempana tekemäni päätökset, mutta sellaista se elämä on. Mutta jos tamma on ehtinyt vaikka +30-vuoden ikään eikä sitä ole koskaan merkitty kuolleeksi, niin tällaisessa tilanteessa hankkisin tyytyväisenä tammalle vielä sen yhden jälkeläisen ennen kuoppaamista. Takautuvasti aiemmille vuosille varsoja ei kuitenkaan koskaan synny.

Joku voi tässä kohtaa ajatella, että tekeepä tuo tyttö nyt elämästään hankalaa, mielikuvitushevosiahan nämä ovat. Tämä on kuitenkin jostain syystä sellainen asia, jossa haluan seistä edellä esittämieni periaatteideni takana ja olla tekemättä poikkeuksia.

Pyrin realistisuuteen tietyissä asioissa
Haluan yrittää kasvattaa mahdollisimman realistisesti ja sen takia mm. periytän erilaisia ominaisuuksia hevosilleni tietyllä tavalla. Toki on asioita, joita katselen hieman sormien lävitse ja teen poikkeuksia. Tiedostan myös, että tuskin aina olen realistisuudentavoittelussani onnistunut ja se on ihan ok, mutta parhaani kyllä yritän.

Myyty hevonen on myyty hevonen, eikä minulla ole siihen enää mitään oikeuksia
Tämä koskee lähinnä myymiäni kasvatteja ja tästäkin asiasta olen muistaakseni joskus maininnut blogissani. Eli toisin sanoan, en harrasta kasvattieni takaisinlunastusta vaikka hevonen katoaisi bittiavaruuteen tai se jätettäisiin muuten täysin heitteille. Näissä tapauksissa kiukkuan hiukan itsekseni ja laitan moisen hävyttömyyden tehneen harrastajan mustalle listalleni hevosten myynnin suhteen.

Ostan hevosen sellaisena kuin on ja tarjoan sille kodin loppuelämäksi
Olipas kömpelö otsikointi. Tarkoitan hevosen ostamisella sellaisena kuin se on sitä, että jos esim. jätän ostotarjouksen ruunikosta 167cm korkeasta suomalaisesta puoliverisestä ja hevonen minulle myydään, se on omistuksessani edelleen ruunikko 167cm korkea suomalainen puoliverinen. Henkilökohtaisesti ärsyynnyn siitä, että muilta hevosia ostettaessa niiden säkäkorkeutta ja väriä muutetaan. Jotenkin uskon ettei tämä ole enää niin yleistä kuin mitä joskus tuntui olevan, mutta ilmiön laajuudesta viis - ärsyttävää se on joka tapauksessa. Säkäkorkeus, väri ja jo luonteen omaavilla hevosilla luonteen peruspiirteet on mulle ns. pyhiä asioita, joita ei lähdetä muuttelemaan.

Mulla on hevosia ostaessa myös ollut tapana, että tarjoan niille kodin niiden loppuelämäksi. Tiedän, etteivät hevoset saa omistuksessani ehkä sitä kaikista aktiivisinta kotia. Toisaalta minulle hevosta myydessä ei tarvitse vaivata päätään sillä vaihtuuko hevosen omistaja ja osoite, unohdetaanko se vain kokonaan, katoavatko sen sivut ja tuleeko hevonen koskaan saamaan muistosivuja. Hevosen kasvattaja/myyjä voi siis luottaa siihen, ettei hevonen lähde kiertoon ja että sen sivut tulevat säilymään netissä ainakin niin kauan, kun tämän harrastuksen parissa jatkan.

Harrastan omaan tahtiin, omalla tavallani
Etenkin nyt näin aikuisena ihmisenä (heh) tämä asia on korostunut. Harrastan omaan tahtiini ja omalla tyylilläni, enkä ota turhaa stressiä jos IRL-elämä viekin ajateltua enemmän aikaa pikseliponeilusta. Voin kyllä myöntää, että musta olisi tosi kiva kuulua siihen harrastajakuntaan, jonka talli on täynnä laatispalkittuja ja kaikin puolin panostettuja suomenhevosia ja/tai puoliverisiä, jonka kasvatit menee helposti kaupaksi ja talli muutenkin niin vimpan päälle hienona. Mutta karu totuushan on se että olen laiska enkä kykene keskittymään vain pariin rotuun ja kilpailuttaa hevosiani ahkerasti, saati kirjoitella niille kaikille pitkiä tekstejä jne. Joskus nuorempana tähän pyrin ja yrittäessäni tehdä ja olla kuten muut, tein eräitä harrastukseni kannalta huonoimpia päätöksiä, joten nykyään harrastan tyytyväisesti juuri niin kuin itse haluan.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Lupauksia kouluradoille

Nyt on pakko hehkuttaa lokakuun nuorten kouluhevosten laatuarvostelun tuloksia meidän hirttivaaralaisten osalta! Meillä oli tilaisuudessa mukana kaksi hevosta, kolmevuotias ori Hirttivaaran Tuli-Haave, joka on ehdottomasti yksi tämänhetkisiä suosikkihevosiani, sekä nelivuotias tamma Hirttivaaran Valpuri.

Haiku oli kolmivuotiaissa kolmas luokkavoittaja sekä oman ikäryhmänsä paras suomenhevonen yhteensä 46 pisteellä. Sukupisteiden osuus pistemäärästä oli 16 pistettä, eli ihan mukavasti. Yksi ainokainen piste laukasta jäi tietenkin harmittamaan, sillä jos tästä osuudesta olisi saatu edes pari pistettä enemmän, olisi Haiku kiilannut ikäryhmänsä toiseksi luokkavoittajaksi. Vaikka turha moista on murehtia, kun näinkin hienosti pärjättiin! Lisäksi Haiku sai 13 pistettä laatupisteiden arvonnasta, eli kehtaan oria tituleerata hyvällä omallatunnolla "erityisen hienoksi kouluhevosen aluksi". Aijettä, niin olen tyytyväinen, kun Haikun palkintorivi kasvaa jälleen.

Ja sitten Alma. Alma teki ihan huippuhienon suorituksen tilaisuudessa, ollen nelivuotiaiden luokkavoittaja sekä tietenkin ikäryhmänsä paras suomenhevonen. Pisteitä tamma sai yhteensä 70,5 pistettä, joista sukupisteiden osuus oli hienot 46,5. Almalla taisi olla myös koko tilaisuuden toisiksi parhaat sukupisteet, ellen ihan sokeana tuloslistoja selannut. Sukupisteissä Alman ohi kiilasi ainoastaan tilaisuuden parhaat sukupisteet saanut kaksivuotias suomalainen puoliveriruuna M.B. Okeanos (49,5 sukupistettä), onnittelut ruunan taustajoukoille!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tilannekatsaus

Herätelläänpä taas hieman blogia henkiin ihan tällaisella simppelillä tallien tilannekatsauksella. 

Valtakunnassa, siis Hirttivaarassa on kaikki hyvin. Olen päivitellyt hevosten sivuja ja kilpailukalentereja varmaan ennätystahtiin nyt loppukesän ja alkusyksyn aikana. Suokit ovat ruvenneet tuomaan kotiin enemmän kakkos- ja ykköspalkintoja laatiksista, mikä kieltämättä lämmittää mieltä. Meidän heppojen kanssa ollaan päästy myös PKK:n kantakirjaustilaisuuksiin asti ja vieläpä ihan mun itse piirtämillä kuvilla - toki vaan kolmospalkintoja ollaan napsittu kotiin, mutta edistystä tämäkin! Hirttiksen hevoset inspaisivat mua tällä hetkellä tosi paljon, mutta koska piirrustustabletti ei tahdo tällä hetkellä tehdä yhteistyötä, on kuvien piirtäminen hieman jäissä, mikä taas näkyy kasvatustoiminnan hiljentymisenä. Toisaalta tässä on nyt hyvää aikaa keskittyä noihin vanhempiin hevosiin ja niiden kilpailuttamiseen ja laatiskuntoon laittamiseen, joten ehkä tällainen hiljaisempi vuosi tekee ihan hyvää.

Sîr Angrenissa lähestytään 8v synttäreitä, joita juhlitaan tämän kuun lopussa (synttärikisoihin voi osallistua täällä, vinkvink). Angrenin kanssa olen päässyt nyt sopivaan päivitysrytmiin, keskittymällä vain muutamaan hevosrotuun per kuukausi. Tallin hevosmääräkin tuntuu tällä hetkellä vain kasvavan, vaika mulla on ollut tarkoituksena yrittää karsia niitä ylimääräisiä yksilöitä pois, että voisi ajatella joskus tekevänsä uusia hevoshankintoja tuontihevosten tai hevosostosten muodossa.. Angrenin myyntihevosia voi muuten tarkastella tässä topikissa, kivahan noita hevosia olisi laittaa eteenpäin, eikä vain kylmästi heittää kuoppaan.

Trullinummen sain kesän aikana vihdoin edes jonkinlaiseen edustuskuntoon. Photobucketin temppujen takia osa kuvista vaatisi vielä huomiota, mutta tällä hetkellä ei ole yksinkertaisesti kiinnostusta korjata asiaa - Angrenissakin kun on vielä iso läjä hevosia, joiden kuvat pitäisi saada näkyville.. Trulliksen tilanteeseen olen muuten tällä hetkellä ihan tyytyväinen, pitäisi vielä saada nuo tallin hevoset mukaan Hirttiksen ja Angrenin kasvatusprojekteihin.

Radgbug Racers  on ollut kesän aikana hieman murheenkryyni, tai siis lähinnä tallin laukkapuoli. Tallin ravureilla menee tällä hetkellä paremmin kuin koskaan ja ensimmäinen hevonen, orlovtamma Ledjanoi siirtyi jo jalotuskäyttöön. Mutta tosiaan, laukkahevosten kanssa inspis on ollut aika jäissä ja Virtuaalisen Laukkaurheilukeskuksen mukaantulo muka jotenkin latisti motia entisestään. Otin tässä pari päivää sitten kuitnekin itseäni kiinni ja tarkistin laukkureiden tilanteen, tein sivut kaikille tämänvuotisille kasvateille ja päivitin hevosten tiedot laukkakeskuksessa, joten eiköhän laukkajutut ala taas rullaamaan tästä hiljalleen. Täytyy vain pitää pää kylmänä hevoshankintojen kanssa ja yrittää ihan tosissaan pitää hevosmäärä kurissa.

Koirapuolen projekti Korpinmustalla menee tällä hetkellä hyvin. Toki koirahankintoja ja pentuhaaveita on hieman hillinnyt tuo aiemmin mainittu tablettiongelma, mutta ehkä ihan hyvä vain :D 

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Koirien näyttelymenestystä

Välillä vähän koirajuttuja!

Päivittelin eilen koiraprojektini virtuaalikennel Korpinmustan asukkaiden kilpailukalentereja viime kuun kilpailuiden osalta. Meidän rakennekuvan omaavat koirat osallistuivat kaikki PIVIKO:n Suomen voittajaan. Pari meidän hauvaa pääsi käymään näyttelyissä jo viime joulukuussa ja pärjäsivät melko heikohkolla menestyksellä toiveisiini nähden. Edelliskerrasta sen suuremmin lannistumatta suuntasin näyttelyihin tällä kertaa hieman isomman koiralauman kanssa, jos ei muuta niin ihan PIVIKO:n kannatusmielessä. Toisaalta tämä on varmasti myös hyvä mittari katsoa miten koirien piirtäminen sujuu omalta osaltani, sillä elämäni ensimmäisen "kunnollisen" koirapiirrokseni taisin rustailla vasta viime elokuussa, juurikin tämän koiraprojektini myötä.


cairnterrierinarttu Kokert Turn Off The Radio

Ronja oli ns. ykköskoirani näihin näyttelyihin lähdettäessä. Ronjan kuva on oma suosikkini kaikista piirtämistäni koirakuvista, joten luonnollisesti odotin ja toivoin siltä parasta tulosta meidän koirapoppoosta. Ja oikein hyvinhän tytteli pärjäsikin, palkintorivi oli ERI1 SA PN1 SERT CACIB ROP vPFINW-17 ja siihen vielä päälle RYP1. Nämä koiramaailman palkinnot, lyhenteet sun muut ovat mulle ihan täyttä hepreaa, mutta pienen tietojenhakureissun jälkeen sain näistäkin hieroglyfeistä kiinni :D Luonnollisesti olin oikein tyytyväinen tähän menestykseen!

irlanninsusikoiranarttu Yellowcard Windy Weather

Mutta eipä se ilo loppunut pelkästään Ronjan menestykseen, sillä myös meidän Wendy haali itselleen samanmoisen palkintorivin (ERI1 SA PN1 SERT CACIB ROP vPFINW-17 & RYP1), minkä lisäksi tyttö sai vielä BIS4-sijoituksen! Vaikka Wendyn kuvaan olenkin ollut aika tyytyväinen, niin näin hyvä näyttelymenestys tuli kieltämättä vähän puskista. 

EH laatumaininnan saaneita koiriakin meillä oli kaksi; borderterrierinarttu Aura, joka on oma kasvattini, sekä suomenpystykorvanarttu Näpsä, jonka kuva lukeutuu niinikään omiin suosikkeihini. Borderterriereistä, jotka mulla on tarkoitus pitää meidän ykkösrotuna, täytyy kyllä sanoa sen verran, että niille on aivan törkeän vaikea piirtää kuvia! Borderit ovat kuitenkin melko vaatimattoman näköisiä otuksia (mm. viemärirotan, saukon ja piskin näköisiksi sekä juuriharjoiksi jaloilla olen näitä kuullut kutsuttavan), joten ei luulisi kovin vaikeaa olevan, mutta kyllä se vain on!

H laatumaininnalla palkittiin meidän ihastuttava karkeakarvainen mäyräkoirauros Pepe sekä borderterrieriuros Tiku.  Meidän siperianhuskynartut Suski sekä Moona palkittiin T laatumaininnalla.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Alkuvuoden laatispalkitut suokit

Viime kirjoituksesta onkin näemmä virähtänyt jo ihan tuhottoman kauan aikaa.. Mitään järkevää sanottavaa ei taida tälläkään kertaa olla mutta haluaisin hieman herätellä blogia eloon, joten ajattelin tällä kertaa ihan vain esitellä Hirttivaaran laatispalkittuja suomenhevosia. Viime aikoina olen uskaltanut enenevissä määrin ilmoitella meidän suokkeja SLA:n (ja YLA:n) lisäksi myös lajilaatiksiin. Jotenkin mulla on edelleen sellainen ajatus, ettei meidän hevosilla ole tunnearvon lisäksi sen suurempaa arvoa tai mahdollisuutta menestykseen (mitä nämä nyt sitten ikinä tarkoittavatkaan), mutta ihan hyvinhän siellä ollaan pärjätty!



Hirttivaaran Ristipisto (kuvassa) käväisi huhtikuussa KERJ:n laatuarvostelussa nappaamassa itselleen KERJ-II-palkinnon 97,25 pisteellä. Orin suoritus oli pitkälti odotetunlainen, eli kakkospalkintoa haettiin ja se myös saatiin. Viime kuun yleislaatuarvostelussa ori kuitenkin yllätti positiivisesti. Kakkospalkinto mielessä suunnattiin näihinkin pippaloihin, mutta Rikupa se palasi kotiin YLA1-palkinnon kera! Mulla ei kovin montaa ykköspalkinnolla palkittua hevosta ole, lieköhän Riku vasta toinen. Joka tapauksessa ylläolevassa kuvassa poseeraa ensimmäinen ykköspalkinnolla palkittu kasvattini ja ensimmäinen ykköspalkinnolla palkittu hevoseni, jonka menestys on muutamaa valmennusta ja isänsä menestysä lukuun ottamatta täysin omaa ansiotani. Pakko myöntää, että hyvältä tuntuu! Mutta onpa poika palkintonsa ansainnutkin, Riku kun on ollut aina yksi suosikkihevosistani. Täytyy katsoa jos Riku ehtisi käydä vielä uusimassa SLA:n palkintonsa ennen vihreämmille laitumille siirtymistä, viimeksi kun ykköspalkinto jäi vain puolen pisteen päähän.

Muutama muukin meidän hevosista on käynyt KERJ:n laatuarvostelussa ihan hyvällä menestyksellä:

Meidän piekkaripoika Hirttivaaran Palsamipihta pyörähti Rikun kanssa samaan aikaan nappaamassa itselleen niinikään KERJ-II-palkinnon. Amiksen pistesaldo oli 96,5 pistettä ja pistesaalis oli pitkälti odotetunlainen, tosin rakennearvostelusta saadut yheksän pistettä oli positiivinen yllätys!

Toukokuun KERJL:n tilaisuudessa meiltä oli palkintoa hakemassa kaksi tammaa. Eelin Kalevala palasi kotiin KERJ-II-palkinnon kera. Palkinto oli sitä mitä haettiinkin, tietenkin vähän suuremmalla panostamisella esimerkiksi tamman jälkeläiseen olisi tuonut kotiin sen kirkkaimman palkinnon. Kukkiksen Elosalama nappasi mukaansa KERJ-III-palkinnon kera. Myös Laaman pisteet olivat pitkälti odotetunlaiset, toki olin pienessä mielessäni toivonut aavistuksen korkeampia rakennepisteitä.

Kenttätaitureiden lisäksi meidän talliin mahtuu myös ihan yleispäteviä hevosia, taitavia esteratsuja sekä hyviä rotunsa edustajia. Ori Hirttivaaran Tulikukka kävi toukokuussa nappaamassa odotetusti YLA2-palkinnon ja tamma Moon Loviatar ERJ-II-palkinnon, joka niinikään oli juuri sitä mitä  tammalta odotettiin. Tosin Viivinkin kanssa ehkä hieman kirpaisivat nuo heikohkot rakennepisteet, mutta näillä mennään. Rotulaatiksessa palkintonsa kävivät nappaamassa tammat Kukkiksen Elovoima (SLA-II) sekä Hirttivaaran Tähtikello (SLA-III), joista jälkimmäinen pääsikin pian palkintonsa jälkeen vihreämmille laitumille kunnioitettavassa 29 vuoden iässä.


Meidän nuoriso on puolestaan myös päässyt edustamaan Hirttivaaraa varsa-arvioinneissa. Hengenvaaran Raparperiralli kävi nappaamassa itselleen SV-II-palkinnon huhtikuussa ja EV-I-palkinnon toukokuussa, molemmat nelivuotiaille suunnatuissa luokissa. Kukkiksen Töttöröö kävi toukokuussa nappaamassa itselleen samaiset palkinnot, eli SV-II- ja EV-I-palkinnot nelivuotiaiden luokista. Lisäksi Toope oli estevarsojen laatuarvostelussa tilaisuuden paras ori. Myös Hirttivaaran Permuuda kävi nappaamassa itselleen SV-II-palkinnon toukokussa nelivuotiaiden luokassa.




Tämä nyt ei ole laatuarvostelupalkinto, mutta mainitaan nyt vielä meidän ihastuttava Hirttivaaran Kalavale (kuvassa), jolle myönnettiin toukokuussa PP-MVA-arvonimi. Muutenkin meidän hevoset ovat pärjänneet tosi kivasti näyttelyissä, että josko näitä näyttelypalkintoja rupeaisi kohta tupsahtelemaan muillekin!


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Katsaus viime vuoden uuden vuoden lupauksiin

Tuli tasan vuosi sitten luvattua erinäisiä asioita pikseliponeiluun liittyen. Täytyy sanoa, että kesäkuun lupauskatsauksen jälkeen ollaan menty kyllä melkoista pyllymäkeä.... :D

- Lupaan saada Trullinummen toiminnan rullaamaan
Tämän lupauksen toteuttaminen tuntui alkavan niin hyvin.. Mutta sitten iski IRL elämän kiireet ja koska jostain on pikseliponien puolella ollut pakko vähän karsia, niin Trullis on nyt tauolla. Eli tämä lupaus jäi täyttämättä.

- Lupaan tehdä uuden kasvattiennätyksen Sîr Angreniin/100 kasvattia vuodessa
En ole vielä ehtinyt päivittää vuoden 2016 kasvattilistaa ajantasalle tai laskea statistiikkoja rotujen osalta, mutta pikalaskennalla siellä näytti olevan tällä hetkellä reilut 50 kasvattia.. Että ei taidettu ennätyksiä rikkoa, mutta toisaalta ei tämä kyllä yltänyt meidän top3 huonoimpiin kasvattivuosiinkaan!

- Lupaan piirtää/hankkia kaikille Hirttivaaran hevosille aikuiskuvat
Tämän onnistuminen oli niiiin lähellä! Hirttivaaran Kukkahattutäti porskuttaa edelleen varsakuvallaan ja Kukkiksen Elontielle en ole saanut vielä riittävän miellyttävää kuvaa tehtyä. Eli tämäkin lupaus taisi jäädä täyttämättä.

- Lupaan kirjoittaa blogiin vähintään kerran kuukaudessa
Tarvitseeko sanoa, että tässäkin epäonnistuin... :D Alku oli vahva, mutta sitten kiireiden vuoksi missasin syyskuun tekstin. Ja sitten annoinkin koko homman levitä käsiin. Hups!

- Lupaan käyttää ainakin 10 hevosta laatuarvosteluissa
Tämä lupaus oli periaatteessa täytetty jo kesäkuussa, tosin tuolloin pari suokkia oli laskettu mukaan kahdesti kun ne olivat käyneet kahdessa eri laatiksessa itselleen palkinnot hakemassa. Tuon jälkeen ainakin Hirttivaaran Kultakukka kävi hakemassa TYH:n palkinnon ja Eelin Kalevala SLA:n palkinnon. Eli jee ensimmäinen täytetty lupaus!

- Lupaan kuopata vanhat hevoset
Angrenista näytti lähteneen vuoden aikana 33 ja Hirttivaarasta jopa 11 hevosta. En jaksa uskoa että tuossakaan iiihan kaikki kuoppausta vailla olleet hevoset ovat, mutta ihan hyvin mun mielestä. Aion antaa tästä itselleni säälipisteen, eli lasketaan tämä toteutetuksi lupaukseksi!

- Lupaan, että Sîr Angrenissa on vuoden lopulla yli 300 hevosta vähintään 50 eri rodusta
Kyllä näin on! Tällä hetkellä saldo näyttää 330 hevosta 54 eri rodusta. Eli tämä lupaus toteutettu.

- Lupaan olla aktiivinen foorumeilla/aktivoitua myös virtuaalifoorumin puolella
Kyllä koen, että etenkin Keskustaan on tullut ihan mukavasti kirjoitettua. Ja vaikka en olisikaan kirjoitellut, niin kovasti kyllä tuosta uudesta foorumista tykkään! Paljon helpompi kirjoittaa omia mielipiteitään ja niin pois päin. Loppuvuodesta kyllä ollut haisteltavissa pahaa epäaktiivisuutta omalta osaltani. Virtuaalifoorumin puolella en aktivoitunut, mutta eipä siellä juuri porukkaa käykään. Koen tämän lupauksen lunastamisen vähän rajatapaukseksi, hmm..

BONUS: Lupaan hankkia Sîr Angreniin simppelimmän ja toimivamman ulkoasun
Kuten kesällä tulikin todettua... Tämä bonuslupaus toteutettiin jo vuoden alkupuoliskolla!

Tässäpä tämä. Eli ainakin neljä (viisi, jos tuo rajatapaus foorumilupaus lasketaan) yhdeksästä lupauksesta toteutettu. Ihan ok mun mielestä! Vuodelle 2017 en ole tekemässä lupauksia. ;)

lauantai 13. elokuuta 2016

Laukkakuulumisia

Nyt on kulunut pari-kolme viikkoa siitä, kun sain myös laukkahevoset rikastuttamaan Radgbug Racersin hevoskantaa. Tulokkaiden kanssa ollaan ehditty pariin otteeseen suunnata jo kilpakentille kokeilemaan niiden kykyjä painotuslajissaan, melko vaihtelevin menestyksin.

Parivuotias täysiveriori Ay Caramba BUG ei ole aloittanut kilpauraansa aivan niin loistokkaasti kuin toivoin, vaan on jäänyt joukon hännille molemmissa starteissaan. Jos huomisissa Paragonin laukoissakaan luonteikas ori ei pääse näyttämään kykyjään, se jäänee loppukaudeksi kotiin kasvamaan ja jatkaa kilpauraansa kolmivuotiaana.

Nelosryhmäläisistä kolmivuotias tekketamma Kubinka BHE on tehnyt hieman vaihtelevampia tuloksia, juosten ensimmäisissä kilpailuissaan aivan kärjen tuntumaan, mutta hyytyen viimeisimmässä kisassa aivan joukon hännille. Niinikään kolmivuotias tekketamma Yoldash BUG on puolestaan juossut tasaisen varmasti sijoittuen kolmanneksi ja neljänneksi. Kaksikko juoksee seuraavan kerran 16.8. Il'yassa, ja pidämme tammoille tietenkin peukkuja pystyssä! Mizaela AET odottelee vielä vahvistusviestiä uusista sivuistansa, eikä näin ollen ole vielä päässyt aloittamaan kilpauraansa.

Vitosryhmän ainoalla kilpailevalla yksilöllä, kolmivuotiaalla appaloosaori RWR Choctawilla, laukkaura on startannut käyntiin oikein mallikkaasti; ensimmäisissä kilpailuissaan ori sijoittui toiseksi ja seuraavissa ensimmäiseksi. Seuraavan kerran ori starttaa 19.8. Majeeda Acresissa järjestettävissä laukoissa allowance-luokassa. Vitosryhmän siitostammakolmikko viettää tällä hetkellä leppoisaa elämää laitumella ja ensimmäisiä varsoja aletaan suunnittelemaan myöhemmin syksyllä.


Kerrotaan tähän samaan hengenvetoo vielä hieman meidän ponienkin kuulumisia. Meidän ponien ykköstykki, connemaraori Raghnall jatkoi uraansa erittäin mallikkaasti sijoittuen Turf Challengessa kolmanneksi ja napaten Marathon Challengessa ykköspalkinnon. Musta ori on tehnyt hienon laukkauran (13:6-5-2-0, voittopros. 46,15% / sijoituspros. 100%) ja jäänee pian kilpailueläkkeelle. Lewitzersisarukset tamma Swenja 5594 ja ori Ekkehard 5594 (kaksikolla ei vielä sivuja Radgbugissa) ovat myös vihdoin päässeet edistymään urallaan voittaen maiden-lähdön. Näistä kumpainenkin kilpailee risuilla, vaikka yhteinen emä Steffi menestyikin aikanaan nimenomaan sileillä.

Laukkaponien kuulumisia tutkaillaan tarkemmin joskus hamassa tulevaisuudessa, kunhan saan lauman sivut onnistuneesti siirrettyä Radgbugiin. (:

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Hirttivaara 8v!

[Varoitus pitkästä ja vähän ehkä tylsästäkin(?) postauksesta]

Hirttivaaralle tuli tosiaan kesäkuun puolen välin tienoilla mittariin 8 vuotta. Meinasin vaan itse unohtaa koko kekkerit, joten synttäreitä juhlittiin vasta heinäkuun alussa. (Ja tämä postauskin piti julkaista noihin aikoihin, mutten sitten ehtinyt kirjoittaa koko roskaa valmiiksi kerralla ja sitten se jäikin kaiken muun jalkoihin.) Vaikka virtuaalimaailmassa on paljon vanhempiakin talleja, on 8-vuotta mun mielestä hieno saavutus. Odotan jo innolla kahden vuoden päästä juhlittavia kymppisynttäreitä! (:

Juhlan kunniaksi ajattelin käydä tässä läpi Hirttiksen vanhempia ori- ja tammalinjoja ja katsoa, ovatko ne millaisella mallilla. Mulla ei nimittäin ole oikeastaan mitään käryä joidenkin linjojen nykytilanteesta! Miellän tällä listalla esitellyt hevoset Hirttivaaran kantahevosiksi, ja ne ovat eläneet noin vuosien 2008-2010 aikaan/linjat ovat lähtöisin tuolta ajalta. Kursivoidulla tekstillä on perusteltu lyhyesti hevosen päätyminen tälle listalle ja linjan tämänhetkinen tilanne. Osa linjoista on saatettu esitellä jo aiemmin. Hirttivaarassa on myös muutama uudempi ori- ja tammalija jotka eivät tälle listalle päässeet, koska niiden aloittajia en katso meidän kantahevosiksi.

o. Salama
Yksi Hirttivaaran ensimmäisiä hevosia. Salama ei koskaan saanut jälkeläisiä ja hän on kadottanut omat sivunsakin. :(  Voisikohan tästä kuitenkin löytyä pakasteita jostain kätköistä, hmm...

Yksi Hirttivaaran ensimmäisiä hevosia. Toistaiseksi linja voi hyvin, ja tulee jatkumaan Kiverän kautta.
| Korpikankaan Hopea Hetki (kadonnut)
| Kukkiksen Kultainen Donitsi (PP-MVA)
|| Kukkiksen Kivijätti
||| Kukkiksen Kiverä
|| Kukkiksen Katinkulta

t. Donitsityttö YLA3, AD IV
Hirttivaaran ensimmäisiä, ellei ensimmäinen, hevonen. Tammalinja valitettavasti sammunut Velmuilijattaren kuoltua v. 2014 ilman tammaperillistä. Muutoin Donitsityttö on kyllä edelleen edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa.
| Kukkiksen Velmuilijatar

t. Tauon Paikka YLA3, Jälkeläisluokka C
Hirttivaaran ensimmäisiä, ellei ensimmäinen, hevonen. Linja voi hyvin ja tulee jatkumaan juuri syntyneen Elontien kautta. Linja on edustettuna myös muilla talleilla. 
| Kukkiksen Elpantyttö (SLA-III, YLA3)
|| Kukkiksen Velmu-Tyttö
|| Kukkiksen Poikatyttö
||| Hepsankeikka MTK
|| Kukkiksen Elovoima (SV-II)
||| Kukkiksen Elovalkea (SLA-II, YLA2, SV-III, EV-I)
|||| Hirttivaaran Elouni 
|||| Kukkiksen Elosalama (SV-II, VAR-II, EV-II)
||||| Kukkiksen Elontie
||| Kukkiksen Hillamarja

o. Elperi YLA3
Ostettu Virusturvasta v. 2009. Ei saanut Hirttivaarassa ollessaan orijälkeläisiä, edellisessä kodissa saadut jälkeläiset kadonneet. Muutoin Elperi on edelleen edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa.
| K.K. Popenio (kadonnut, skp epäselvä)
| Jetten Toveri (kadonnut, skp epäselvä)
| Jetten Elperiini (kadonnut, skp epäselvä)

Ostettu Cheritablesta v. 2009. Sukua 0,5 polvea (isä keksitty). Linja voi hyvin ja jatkuu Hirttiksessä Tsädäämin ja tämän pian syntyvän jälkeläisen kautta. Linja jatkuu myös Viisikossa tallin kasvatustyön kautta.
| Kukkiksen Mikitin 
|| Kukkiksen Tsädääm (SLA-II, YLA2, SV-III)
||| Ulapan Taikausko
|||| Viisikon Nuttu Nurin (KTK-III, SLA-I, KRJ-I, VVJ-I, YLA1)
||||| Viisikon Onni Oikein (KV-I)
| Kukkiksen Simapoika (SLA-III, YLA3)
|| Kukkiksen Höpönpöpön (SV-II)

Tullut Hirttivaaraan toiselta talliltani. Ei saanut orijälkeläisiä. Rantapoika on edelleen edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa ainoan tyttärensä Hirttivaaran Tähtirallin kautta.

Yksi Hirttivaaran ensimmäisiä hevosia. Tammalinja sammunut Hirttiksessä, mutta linja on edustettuina muilla talleilla. Muutoin Siksakki on edelleen edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa.
| Kukkiksen Haltialaulu
|| Kukkiksen Kultalaulu
||| Kukkiksen Kultaloitsu
||| Tutin Aurinkoinen (KRJ-I, SV-I)
|||| Huvitutin Vinhatuuli 
||||| Viisikon Virmatuuli
||||| MKT Viettelijätär
||| Huvitutin Aprillipila (SV-II)
| Hirttivaaran Sisilia
|| Kuuralehdon Rosmariini (kadonnut)
|| Kuualehdon Sandi

V. 2009 Hirttivaaraan tuotu tamma. Tammalinja valitettavasti sammunut, sillä Kastehelmi jäi ilman tammaperillistä. Muutoin Lähiön Lapsi on edelleen edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa.
| Kukkiksen Kastehelmi (kadonnut)

o. KJ Velmu SLA-III, YLA3
Tullut Hirttivaaraan toiselta talliltani. Virallisesti yksipolvinen, mutta lasken orilinjan alkavan vasta Velmusta, sillä vanhemmat keksittiin ainoastaan Velmua varten. Orilinja sammunut Hirttiksessä, mutta linja on edelleen niukasti edustettuna muilla talleilla. Muutoin Velmu on hyvin edustettuna Hirttiksen hevosten suvuissa.
| Hirttivaaran Velmu-Tähti
|| Pärren Vintiö
| Hirttivaaran Velmu-Hemmo

t. Tähdetär
V. 2010 tienoilla Hirttivaaraan tuotu tamma. Tammalinja jatkuu Hirttiksessä vahvana ja tulee jatkumaan juuri syntyneen Tähtisumun kautta.
| Hirttivaaran Tähtiralli (SLA-III, SV-III)
|| Hirttivaaran Tähtikello (PP-MVA, PKK-V)
||| Hirttivaaran Tähtitarina (SV-II)
|||| Hirttivaaran Tähtisumu

o. Popittaja Jälkeläisluokka C
V. 2010 tienoilla Hirttivaaraan tuotu piekkariori. Orilinja tulee jatkumaan Hirttiksessä Palsamipihdan kautta, lisäksi linja on edustettuna niukasti myös muilla talleilla. 
| Hirttivaaran Poppitähti
|| Kieroilija (KRJ-II, YLA3)
||| Petäjän Kirmaus
||| Aittohaaran Reinholt
|| Hirttivaaran Palsamipihta (SLA-II, SV-II, EV-II)

t. Tellervo
V. 2010 tienoilla Hirttivaaraan tuotu työtamma. Tammalinja voi hyvin, ja tulee jatkumaan Kukkahattutädin kautta. Linja on edustettuna myös muilla talleilla.
| Hirttivaaran Hopeakukka (SLA-III)
|| Hirttivaaran Kultakukka (SLA-II)
||| Hirttivaaran Kukkahattutäti (SV-I)
||| Hirttivaaran Lumikukka (SV-II, EV-II, VV-II, Premier)
|||| Lumivalssi
|| Hirttivaaran Hopeatuli


Siinä siis kaikki Hirttivaaran kantahevosiksi laskemani yksilöt! Osalla linjoista menee vähän huonommin kuin mitä olin ajatellut ja etenkin nuo tammalinjojen sammumiset ovat jo menetettyjä tapauksia. Toisaalta tärkeintä lienee kuitenkin se, että hevoset kuitenkin edelleen näkyvät Hirttiksen nykyisessä hevoskannassa edes jossain kohtaa sukua. Huonoin tilannehan olisi se miten Salaman kanssa on käynyt, eli ettei hevonen ole päässyt jatkamaan sukuaan ollenkaan, jolloin se häviää helpommin bittiavaruuteen ja pois omistajansa/muiden harrastajien muistista.